Kaksi evoluutiolinjaa, jotka muokkaavat puutarhan käyttäytymistä
Nykyaikaiset viljellyt mangot (Mangifera indica) polveutuvat kahdesta pääasiallisesta kesyttämiskeskuksesta. Kun ymmärrät, missä valitsemasi lajike sijoittuu näiden välillä, ymmärrät myös, miten se käyttäytyy, kun sade osuu avoimiin tertuihin tai kun talviyöt pysyvät lämpiminä.
Intialainen (subtrooppinen) ryhmä: Tunnusomaisia ovat monoembryoniset siemenet (yksi tsygoottinen alkio siementä kohden, joka ei periydy siemenestä), kirkkaanpunainen tai karmiininpunainen antosyaanien peittämä kuori, pyöreähkö soikea hedelmämuoto sekä monimutkaiset hartsimaiset ja aromaattiset terpeenit. Klassisia intialaisia lajikkeita, kuten 'Alphonso', 'Kesar', 'Dasheri' ja 'Langra', sekä historiallisia floridalaisia perintölajikkeita ('Haden', 'Kent', 'Keitt', 'Palmer' ja 'Tommy Atkins'), joita jalostettiin Miamin ja Homesteadin ympäristössä lajikkeen 'Mulgoba' esittelyn (1889) jälkeen, menestyvät alueilla, joilla selkeä kylmä ja kuiva talvi käynnistää kukinnan ja kuiva kevät suojaa kehittyviä hedelmiä.
Indokiinalainen / kaakkoisaasialainen (trooppinen) ryhmä: Tunnusomaisia ovat polyembryoniset siemenet (useita klonaalisia nukellaarisia alkioita yhden tsygoottisen alkion rinnalla), kypsänä pitkänomaiset tai munuaismaiset hedelmät keltaisella tai limetinvihreällä kuorella, vähäinen kuitupitoisuus sekä puhdas, makea ja kukkainen liha, jossa on vähän terpentiinihartsia. Lajikkeet, kuten 'Nam Doc Mai' (Thaimaa), 'Carabao' / 'Manila' (Filippiinit), 'Ataulfo' / 'Honey' (Meksiko) ja 'Kensington Pride' (Australia), kehittyivät monsuunikosteudessa ja ovat yleensä luonnostaan vastustuskykyisempiä lehtien ja tertun Colletotrichum gloeosporioides -sienelle.
”Rannikko- tai saarialueilla, joilla suhteellinen kosteus ylittää 80 % kukinnan aikana, pelkän puolen lohkon korvaaminen polyembryonisilla tai hybridilajikkeilla, joilla on alhainen antraknoosiherkkyys, vakauttaa vuosittaisen hedelmäkiinnittymisen kaksinkertaistamatta sienitorjuntakertoja.”
Latvuston voimakkuusluokat: kääpiö-, puolikompakti- ja voimakaskasvuiset vakiolajikkeet
Puun voimakkuus määrää, kuinka paljon aikaa vietät kesällä tikkailla pitkävartisen sahan kanssa. Nykyaikaiset jalostusohjelmat, mukaan lukien USDA-ARS:n subtrooppisen puutarhatutkimuksen asema Chapman Fieldillä Miamissa, Intian maatalouden tutkimuslaitos (IARI) Uudessa Delhissä ja Australian kansallinen mangojalostusohjelma, ovat priorisoineet solmuvälien tiivistämisen ja aikaisuuden.
- Todelliset kompaktit / asuntolajikkeet (hallittu korkeus 2,5–3,5 m): 'Pickering', 'Ice Cream', 'Julie', 'Irwin' ja 'Amrapali' (klassinen 'Dasheri' × 'Neelum' -hybridi IARI:sta). Näillä lajikkeilla on lyhyet solmuvälit, vähäpitoinen kasvuversojen pituus ja runsas kärkikukinta, jopa suurissa astioissa tai 3,5 metrin pensasaidoissa.
- Keskikokoiset / leviävät lajikkeet (hallittu korkeus 4–5,5 m): 'Glenn', 'Mallika', 'Cogshall', 'Carrie' ja 'Nam Doc Mai #4'. Helppo pitää kävelypoimintakorkeudella yhdellä sadonkorjuun jälkeisellä latvanleikkauksella ja yhdellä jatkokärjityksellä.
- Voimakkaat pystykasvuiset vakiolajikkeet (yli 6 m, ellei niitä karsita rajusti): 'Valencia Pride', 'Kent', 'Kesar', 'Edward' ja 'Lemon Zest'. Nämä puut tuottavat 40–60 cm pitkiä kasvuversoja jokaisessa versonnassa ja vaativat kurinalaista runkojen ohjausta sekä hallittua typpilannoitusta, ettei naapuririvejä varjosteta.
